Ne ihanat kanat

Kolme kesäkanaamme ovat kotiutuneet hyvin. Kanakoppi ja aitaus ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi ja kanaset näyttävät viihtyvän niissä. Jännä, kuinka nopeasti kanoille kehittyi ihan oma päivärytmi. Iltakahdeksan aikoihin ne menevät koppiin ja kiipeävät orrelle, jolla nukkuvat yön yli. Aamulla noin seitsemän aikaan kanaset tulevat kopista ulkoilemaan ja viettävät lähes koko päivän ulkoaitauksessa maata kuopsutellen ja hyttysiä nappaillen (aluksi ihmettelin, mitä ne juoksentelevat päämäärättömästi, kunnes huomasin että hyttysiähän ne jahtaavat). Kanat munivat yleensä aamupäivän aikana munintakoppiin, omamme eivät jostain syystä ole vielä aloittaneet munintaa vaikka niiden pitäisi hyvinkin jo olla munintaiässä.


Nämä ilmajokiset maatiaiskanat ovat ihmisläheisiä ja seurallisia. Kolmikko juttelee ihanasti ”pot pot pot poooot” kun niitä lähestyy tai niille vie ruokaa tai kun niille juttelee. Mahdoton potpotus alkaa myös kun kissa lähestyy aitausta. Olemme päästäneet kanat muutaman kerran vapaaksi pihalle ja sillon ne viis veisaavat kissasta. Kissa olisi todella kiinnostunut tekemään tuttavuutta kanojen kanssa, mutta olemme yrittäneet pitää niillä vähän välimatkaa, jottei tulisi yllätysraapaisuja/-nokkaisuja. Luulen, että ajan kanssa molemmat tottuvat toisiinsa hyvin ja elävät sulassa sovussa.

Kanat ovat todella helppohoitoisia. Käyn päivittäin vaihtamassa niille raikkaat vedet ulkona ja kopissa oleviin juoma-astioihin ja heittelen niille myös kauranjyviä nokittavaksi. Kopissa on rehuautomaatti, jossa niillä on kokoajan saatavilla kanan täysrehua. Lisäksi kanat syövät kaikenlaisin ruuanjätteitä, meidän kanojen herkuksi on osoittautunut puuro ja leivänpalat. Kopin puhdistan noin kerran viikossa, sehän ei juurikaan likaannu kun kanat viettävät suurimman osan ajasta ulkona. Ulkoaitauksessa on pieni hiekkalaatikko kylpyjä varten ja kanoille täytyy olla myös soraa/hiekkaa ruuansulatusta varten, niillä kun ei ole hampaita niin sora toimii ruuanmurskaajana.

Näistä mussukoista ei kyllä raaskisi syksyllä luopua, mutta talvikanalan pito on sen verran monimutkaista ja työlästä, että olemme päättäneet viedä kanat talveksi tilalle, josta ne haimmekin ja ensi keväänä haemme ne taas meille. Onneksi on olemassa tuollaisia kesäkanoja vuokraavia kanankasvattajia, tämä kanaharrastus on aivan ihanaa ja ilman heitä se olisi ainakin meidän kohdalla mahdotonta.

Mainokset

Jätä kommentti

13.7.2017 · 17:58

Kanala

Olemme haaveilleet kesäkanoista siitä lähtien kun aloimme haaveilla omakotitalosta. Keväällä sain ajatuksen, että miksipä ei otettaisi kanoja jo tänä kesänä, mitäpä sitä pidempään odottamaan. Maaliskuussa varasin meille kolme munivaa kanaa ja heti kun lumet sulivat, aloimme nikkaroimaan tuleville kesäasukeille koppia ja aitausta.

Kolme kanaa ei tarvitse paljoa tilaa, joten teimme kopin kahden eurolavan päälle. Alle vain vähän soraa, sekä kulmiin ja keskelle harkot. Sitten lankkua ja lautaa ympärille niin, että rakennus alkaa muistuttamaan koppia.

Kuulostaa helpolta, mutta näin amatöörirakentajille oli kova ponnistus suunnitella ja rakentaa samanaikaisesti. Meillä ei ollut kovin tarkkaa suunnitelmaa miten kopperon teemme. Ainoa suunnitelma oli, että sen rakentamisessa käytetään mahdollisimman paljon materiaalia, jota meillä jo on. Puutavara löytyi lautapinosta, jonka edellinen asukas jätti tontille, peltikatto on talomme kattoremontista jääneistä vanhoista pelleistä.

Ikkunaruutu on kauan mukanani kulkenut kirpparilöytö. Olen joskus aikonut kehystää siihen ristipistotaulun, mutta ikkuna on aika painava ja siksi aika hankala ripustaa seinälle. Nyt se vihdoin löysi paikkansa kanakopista.

IMG_6039

Ulkohäkkiä verten jouduimme ostamaan kaiken puutavaran, koska halusimme tehdä sen kestopuusta. Häkistä piti alunperin tulla pienempi, mutta koska meillä on runsaasti tilaa tontillamme, päädyimme tekemään häkistä yli tuplasti isomman kuin mitä ensin suunnittelimme. Voihan olla että haluamme joskus ottaa enemmän kuin kolme kanaa, niin ei tarvitse sitten heti alkaa laajentamaan.

Ahersimme kanalan kimpussa kaksi viikkoa. Huhkimme pihalla joka ilta töiden jälkeen ja kaikki lauantait ja sunnuntait. Nikkarointi oli yllättävän aikaavievää, välillä tuntui ettei kanala valmistu ikinä. Osasyynä oli varmasti se, ettemme ole mitään ammattilaisia ja joka vaiheessa piti miettiä ja pähkäillä miten edetään. Oli juhlavaa päästä sisustusvaiheeseen!

Teimme munintakopin laatikosta, joka löytyi samaisesta edellisten asukkaiden jättämästä lautapinosta. Toiselle puolelle koppia teimme ohuesta koivunrungosta orret. Pohjalle levitimme kuivaa heinää ja laitoimme juoma- ja rehuautomaatin roikkumaan katosta. Odotamme jännityksellä, miten kanat tulevat viihtymään kopissaan!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kanala, Piha

Paidasta essuksi

Olen jo kauan suunnitellut tekeväni mieheni käyttämättömäksi jääneestä pellavapuuvillapaidasta itselleni keittiöessun. Vappulomalla sain kipinän ja essu valmistui kädenkäänteessä. Voi, kuinka ihanaa olikaan ommella pitkästä aikaa! 

Siirsin paidan rintataskut alemmaksi ja jätin vain taskujen läpät alkuperäisille paikoilleen. Tein myös pienet rintalaskokset ettei essun reunat ”lerpata”. Pitsilaatikkoakin raaskin raottaa, halusin tähän essuun hempeän naisellista ilmettä pitseillä ja röyhelöillä. Viehättävintä on kuitenkin tuo paidan kaulus, kuinka ovelasti sen saa säilytettyä essussa.

Omasta päästä en suinkaan tätä tehnyt, hyvät ohjeet löytyvät täältä. Olen kerran aikaisemminkin tehnyt vastaavanlaisen essun ja tämä toinen syntyi jo huomattavasti vaivattomammin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ompelu, Vanhan tuunausta

Curry-vuohenjuustobroileri

Mieheni tekee aivan taivaallista ruokaa. Haluan jakaa teillekin koko perheen suosikin curry-vuohenjuustobroilerin ohjeen, saimme nauttia tätä herkkua tänään. Ohje on aika ylimalkainen, koska kokkini maustaa ruokia näppituntumalta ja fiiliksen mukaan. Kannattanee kokeilla mikä on sopiva määrä omaan makuun, meillä mausteita laitetan tähän ruokaan todella paljon ja tuoksu keittiössä on huumaava.

Minun osa-aluettani on uunijuurekset ja mies hoitelee lihapuolen. Teen juuressekoituksen aina vähän sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Tänään meillä oli perunaa, porkkanaa, lanttua ja punajuurta. Myös palsternakka ja sipuli sopivat hyvin joukkoon. Kuorin ja pilkoin juurekset lohkoiksi, lisäsin lorauksen öljyä ja yrttimaustesekoitusta. Käyttämäni maustesekoitus on ranskasta tuliaisiksi saatua pastamaustesekoitusta, mutta sopii tähän ihan täydellisesti! Sitten kaikki leivinpaperin päälle uunipellille ja paistumaan 200 asteessa n. 1/2 tuntia. Paistoaika riippuu toki paljon siitä, minkä kokoisiksi juurekset pilkkoo.

Mieheni ruskistaa broilerinfileen ensin pannussa, laittaa sitten ruskistetulle pinnalle suolaa, mustapippuria, garam masalaa ja paljon currya. 

Ruskistamisen jälkeen fileet laitetaan uunivuokaan, sekaan kaadetaan myös paistoliemi (kannattaa huuhdella pannu, jotta kaikki ihanat mausteet tulevat mukaan). Vuokaan lisätään kanafondueta, valkosipulia, n. 1 dl kermaa ja vuohenjuustoa siivuina. Nestettä saa olla sen verran, että broilerit juuri ja juuri peittyvät. Jos ruokaan haluaa lisätä raikasta makua, kannattaa lisätä vielä persikkaa, nektariinia tai mangoa paloiteltuna. Tätäkin paistetaan uunissa n. 1/2 tuntia 200 asteessa. Meillä nämä valmistuvat yhtäaikaa kiertoilmauunissa.

Mieheni painottaa, että erittäin tärkeä osa ruuan onnistumisessa on sillä, että kokille tarjoillaan kaiken touhun lomassa lasillinen ruuanvalmistusviiniä, sekä sillä, että ruuanvalmistusmusiikkina raikaa Remua tai Hurriganesia. Olen samaa mieltä, ruuanlaitto käy lauantai-iltana viihteestä kun sen tekee hyvän musiikin ja viinilasillisen kera.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ruoka, Yleinen

Snickers-herkku (sokeriton)

Joulun herkuttelujen jälkeen on hyvä heittäytyä taas sokerittomaan elämään. Ruuan päälle teki mieli jotakin herkkua, mutta kaapissa ei ollut kovin kummoisia raaka-aineita. Keräsin kokoon, mitä löysin ja tein kokeeksi pienen annoksen ”snickersiä”. Tuli tosi hyvää!
Ainekset:

0,5dl saksanpähkinöitä

5kpl taateleita (ei haittaa vaikka olisi ollut muutama enemmänkin)

Ihan vähän suolaa

1rkl kaurahiutaleita

1rkl makeuttamatonta maapähkinävoita

Sekoitin taatelit ja pähkinät tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi ja lisäsin loput ainesosat. Tein massasta tasaisen lätyn leikkuulaudalle, ripottelin päälle kaapista löytyneen mantelirouheen jämät ja laitoin jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa kun valmistin raakasuklaan.

Raakasuklaan tein seuraavasti:

1 rkl raakakaakaojauhetta

1 rkl karppisokeria

vajaa 0,5dl kookosöljyä

1rkl makeuttamatonta maapähkinävoita

Sulatin kookosöljyn vesihauteessa ja lisäsin muut ainekset. Annoin seoksen jäähtyä välillä sekoittaen.

Kaadoin raakasuklaata snickerslätyn päälle ja laitoin tekeleen vielä jääkaappiin jähmettymään. Raakasuklaata tuli aika reilusti, joten kaatelin loput muffinssivuokiin jähmettymään ja suurempaa makeanhimoa odottamaan.

Kun lätty oli jähmettynyt, leikkasin sen veitsellä pieniksi paloiksi. Maistelin muutaman palan ja sitten tulikin kiire hakea kamera että ehdin kuvata tekeleeni ennen kuin kaikki on syöty 😀

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ruoka

Loma-askartelua

Joululomalla on ollut aikaa laiskotella ja tehdä kaikkea sellaista, mitä ei arkena ehtisi. Olen vuosikausia haaveillut tekeväni jotakin mixed media-tekniikalla, mutta juttu vaatii sen verran keskittymistä, aikaa ja tilaa että haaveeksi on vain jäänyt. Nyt sain inspiksen ja kun oli aikaa toteuttaa se, sain homman jopa valmiiksi!

Lähtötilanne oli tämä: tyhjä sikarirasia. Uudet akryylivärit saivat kyytia kun suihkin koko rasian ensin mustaksi. Spraymaali olisi antanut tasaisemman tuloksen, mutta toisaalta rasiaan tuli liimattua niin paljon kaikkea härpäkettä, että mustaa pintaa ei juurikaan jäänyt näkyviin.

Nauha- ja nappilaatikosta löytyi kaikenlaista kivaa tähän käytettäväksi, halusin tähän rasiaan mustan rinnalle vaaleansinistä ja roosaa. Maalasin myös vanhan perhosrintaneulan värimaailmaan sopivaksi. Kansikuvaan en ole ihan 100% tyytyväinen, mutta kun rasia on hyllyllä avonaisena ei kansi sieltä edes näy.

Onneksi suvusta löytyy sikarinsauhuttelija, jolta voin jemmata lisää näitä rasioita. Nyt kun tätä juttua on kerran kokeillut, syntyy seuraavat luultavasti kivuttomammin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Askartelu, Vanhan tuunausta

Lisää lapasia

Sain valmiiksi miniäntekeleen Rohkelikko-lapaset. Lankana on Lankamaailman Janne ja lapaset on neulottu peruslapasten ohjeella. Nämä valmistuivat ihanan nopeasti paksuhkosta langasta.

Toisin kävi tyttärelle aloitettujen batman-lapasten kanssa. Lankana on Teeteen Pallas ja sovelsin näihin vastaavanvahvuiselle langalle tarkoitettua ohjetta. Lapasista tuli ihan liian pienet ja purkuunhan ne meni, onneksi en ehtinyt ihan valmiiksi neuloa ennenkuin huomasin asian.

Tuon batman-logon löysin Pinterestistä. Neuloin näitä magic loop-tekniikalla, joka on kyllä kätevä kun molemmista tulee prikulleen samanlaiset. Joululahjaksi nämä eivät luultavasti ehdi, mutta lomalla on onneksi taas aikaa neuloa ja nautiskella.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Neulonta