Aihearkisto: Yleinen

Kesähuoneen kasvojenkohotus

Lomalla olen ehtinyt sisustelemaan ja maalaamaan ulkopuolelta ihanan kesähuoneeni. Ulkomaali oli jo ihan kamalassa kunnossa eikä värikään oikein miellyttänyt silmää. Halusin mökistä punaisen niin kuin kanalammekin, jotta ihanat pikku piharakennuksemme olisivat saman sävyiset. Maalaus tuntui etukäteen pikkuhommalta, mutta olikin isompi ja aikaavievämpi kuin osasin arvata. Suurin työ oli lappeitten ja kuistin katon maalauksessa, nämä kun olivat puupinnalla, joka oli vuosien saatossa tummunut aikalailla. Valkoista maalia olisi pitänyt sutia aika monta kerrosta jotta se olisi peittänyt tumman puun. Maalasin kuistin katon ja mökin sivujen lappeet kolmeen ja takaosan lappeet kahteen kertaan. En ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ajattelin säästää sekä aikaa että itseäni ja jättää neljännen maalikerroksen haaveeksi, hartiat olivat tarpeeksi jumissa jo tästäkin. Nyttemmin en enää huomaa mitään moittimista maalauksessa, johtuen varmaankin siitä, että mökissä ei juurikaan tule katseltua ylöspäin.

Mökki ennen:

Mökki nyt:

Sisälle kesähuoneeseen laitoin sängyn katokseksi Ikean hyttysverhon. Oi, kuinka ihanan prinsessamaisen säväyksen se antoi! Löysin varastomme kätköistä toisen samanlaisen tuolin pöydän toiselle puolen, nyt pöydän äärellä mahtuu juomaan teetä kahdestaan. Lisäksi tein pienestä johtokelasta sängyn viereen yöpöydän, tarkoitus on maalata se valkoiseksi jossain vaiheessa.

Ulko-oveen täytyi tietenkin tuunata kyltti vanhasta ovikyltistä. Tästä alunperin nuhjuisesta vanhasta leikkimökistä on tullut minulle ihana rakas kesähuone, jossa voi toteuttaa itseään ja jonka voi sisustaa ihanan hörhelöiseksi ja prinsessamaiseksi.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Piha, Vanhan tuunausta, Yleinen

Puutarhajuhlat

Halusimme järjestää ystävillemme puutarhajuhlat nyt kun pihamme on siinä kunnossa, että sinne viitsii päästää muitakin kuin talonväkeä. Meillä ei ole vielä kesäkeittiötä tai grillikatosta, joten päätimme tehdä juhla-alueen etupihalle kesähuoneen (leikkimökin) edustalle.

Mieheni kuskasi työpaikalta trukkilavoja sekä kahden kokoisia kaapelikeloja, joista teimme pöytiä ja istuimia. Isot kelat olivat juuri sopivan kokoisia pöydiksi. En käsitellyt tai maalannut niitä millään, sillä tarkoitus on hankkiutua keloista eroon ennen talvea koska niitä on vaikea varastoida mihinkään. Pöytäliinoina käytin kirpparilta muutamalla eurolla ostamiani valkoisia liinoja, ne sopivat hyvin ulkokäyttöön. Lisäksi tein vanhoista äitini kätköistä löytyneistä lakanoista pari neliön mallista pöytäliinaa, joihin tein reiän keskelle aurinkovarjoa varten. Aurinkovarjo sujahti hyvin kelan keskellä olevaan reikään ja pysyi tukevasti pystyssä. Tein pöytäliinoihin painot kiertämällä rautalankaa pienten kivien ympärille, jotka kiinnitin verhonipsuihin.

Kelajakkaroista osan päällystin tilkkutöistä ylijääneillä vanuilla ja vanhoilla tarpeettomilla kankailla. Nidoin kankaan jakkaran alareunasta kiinni, lopputulos oli yllättävän siisti. Osalle en tehnyt muuta kuin laitoin taljan tai viltin pehmusteeksi. Loppuillasta kun porukka väheni ja osa jakkaroista jäi vapaiksi, viltit tekivät kauppansa lämmikkeinä.

Tein vieraille sohvan kuudesta trukkilavasta, kaksi lavaa vierekkän ja kaksi päällekkäin sekä selkänojaksi kaksi lavaa pystyyn vierekkäin. Ruuvasimme selkänojan kiinni istuinosaan parilla kulmaraudalla/lava. Pehmusteeksi laitoin ohuen vieraspatjan, selkänojan ja patjan päälle heitin samanlaiset jo käytöstä poistetut sängynpeitteet ja selkänojan pehmikkeeksi keräilin erilaisia tyynyjä. Sohva ajoi asiansa, joskaan ei ollut ihan paras istuttava, koska selkänoja on aika kaukana nojattavaksi.

Koristelin telttaa ja autokatostamme viirinauhalla, jonka ompelin muutamasta erilaisesta kankaasta ja kanttinauhasta. Homma oli tosi helppo, leikkasin harkkosaksilla kolmioita (leveys 10cm ja korkeus n. 20cm), jotka ompelin kanttinauhaan jättäen kolmioiden väliin vajaan 10cm:n raon. 11-vuotias tyttäreni auttoi sekä leikkaus- että ompeluhommassa, sillä tätä viiripötköä tuli aika pitkästi. Viirit toivat tosi paljon juhlan tuntua pihaan ja hyvää niissä on myös se, että niitä voi käyttää uudelleen seuraavissa juhlissa.

Jännäsimme koko viikon tulevan juhlalauantain säätä, sääennuste lupasi aika mojovaa sadetta. Ostimme yhden isomman kunnon aurinkovarjon bändin poikien suojaksi ja pari Jyskin kymmenen euron pikkuvarjoa kelapöytien päälle. Kauppareissulla löysimme Citymarketista tosi edullisen, mutta aika hintelän 3x6m:n kokoisen katoksen ja päätimme ostaa sen isomman sateen varalle. Saimme koottua aika kivan oleskeluryhmän, jossa pysyisi myös suojassa sateelta. Onneksemme juhlapäivänä ei kuitenkaan satanut kuin pari pikku pisaraa!

Juhlat onnistuivat täydellisesti. Syötävää ja juotavaa oli monenlaista ja riittävästi, koska toteutimme kekkerit nyyttäriperiaatteella. Vanhimman tyttären poikaystävä ja heidän pari kaveriaan viihdyttivät meitä ihanalla livemusiikilla ja kaikki vieraat (plus tietenkin isäntäväki) olivat rennolla ja hyvällä tuulella. Tarkoitus on tehdä näistä puutarhajuhlista jokakesäinen perinne.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Piha, Vanhan tuunausta, Yleinen

Ne ihanat kanat

Kolme kesäkanaamme ovat kotiutuneet hyvin. Kanakoppi ja aitaus ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi ja kanaset näyttävät viihtyvän niissä. Jännä, kuinka nopeasti kanoille kehittyi ihan oma päivärytmi. Iltakahdeksan aikoihin ne menevät koppiin ja kiipeävät orrelle, jolla nukkuvat yön yli. Aamulla noin seitsemän aikaan kanaset tulevat kopista ulkoilemaan ja viettävät lähes koko päivän ulkoaitauksessa maata kuopsutellen ja hyttysiä nappaillen (aluksi ihmettelin, mitä ne juoksentelevat päämäärättömästi, kunnes huomasin että hyttysiähän ne jahtaavat). Kanat munivat yleensä aamupäivän aikana munintakoppiin, omamme eivät jostain syystä ole vielä aloittaneet munintaa vaikka niiden pitäisi hyvinkin jo olla munintaiässä.


Nämä ilmajokiset maatiaiskanat ovat ihmisläheisiä ja seurallisia. Kolmikko juttelee ihanasti ”pot pot pot poooot” kun niitä lähestyy tai niille vie ruokaa tai kun niille juttelee. Mahdoton potpotus alkaa myös kun kissa lähestyy aitausta. Olemme päästäneet kanat muutaman kerran vapaaksi pihalle ja sillon ne viis veisaavat kissasta. Kissa olisi todella kiinnostunut tekemään tuttavuutta kanojen kanssa, mutta olemme yrittäneet pitää niillä vähän välimatkaa, jottei tulisi yllätysraapaisuja/-nokkaisuja. Luulen, että ajan kanssa molemmat tottuvat toisiinsa hyvin ja elävät sulassa sovussa.

Kanat ovat todella helppohoitoisia. Käyn päivittäin vaihtamassa niille raikkaat vedet ulkona ja kopissa oleviin juoma-astioihin ja heittelen niille myös kauranjyviä nokittavaksi. Kopissa on rehuautomaatti, jossa niillä on kokoajan saatavilla kanan täysrehua. Lisäksi kanat syövät kaikenlaisin ruuanjätteitä, meidän kanojen herkuksi on osoittautunut puuro ja leivänpalat. Kopin puhdistan noin kerran viikossa, sehän ei juurikaan likaannu kun kanat viettävät suurimman osan ajasta ulkona. Ulkoaitauksessa on pieni hiekkalaatikko kylpyjä varten ja kanoille täytyy olla myös soraa/hiekkaa ruuansulatusta varten, niillä kun ei ole hampaita niin sora toimii ruuanmurskaajana.

Näistä mussukoista ei kyllä raaskisi syksyllä luopua, mutta talvikanalan pito on sen verran monimutkaista ja työlästä, että olemme päättäneet viedä kanat talveksi tilalle, josta ne haimmekin ja ensi keväänä haemme ne taas meille. Onneksi on olemassa tuollaisia kesäkanoja vuokraavia kanankasvattajia, tämä kanaharrastus on aivan ihanaa ja ilman heitä se olisi ainakin meidän kohdalla mahdotonta.

Jätä kommentti

13.7.2017 · 17:58

Curry-vuohenjuustobroileri

Mieheni tekee aivan taivaallista ruokaa. Haluan jakaa teillekin koko perheen suosikin curry-vuohenjuustobroilerin ohjeen, saimme nauttia tätä herkkua tänään. Ohje on aika ylimalkainen, koska kokkini maustaa ruokia näppituntumalta ja fiiliksen mukaan. Kannattanee kokeilla mikä on sopiva määrä omaan makuun, meillä mausteita laitetan tähän ruokaan todella paljon ja tuoksu keittiössä on huumaava.

Minun osa-aluettani on uunijuurekset ja mies hoitelee lihapuolen. Teen juuressekoituksen aina vähän sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Tänään meillä oli perunaa, porkkanaa, lanttua ja punajuurta. Myös palsternakka ja sipuli sopivat hyvin joukkoon. Kuorin ja pilkoin juurekset lohkoiksi, lisäsin lorauksen öljyä ja yrttimaustesekoitusta. Käyttämäni maustesekoitus on ranskasta tuliaisiksi saatua pastamaustesekoitusta, mutta sopii tähän ihan täydellisesti! Sitten kaikki leivinpaperin päälle uunipellille ja paistumaan 200 asteessa n. 1/2 tuntia. Paistoaika riippuu toki paljon siitä, minkä kokoisiksi juurekset pilkkoo.

Mieheni ruskistaa broilerinfileen ensin pannussa, laittaa sitten ruskistetulle pinnalle suolaa, mustapippuria, garam masalaa ja paljon currya. 

Ruskistamisen jälkeen fileet laitetaan uunivuokaan, sekaan kaadetaan myös paistoliemi (kannattaa huuhdella pannu, jotta kaikki ihanat mausteet tulevat mukaan). Vuokaan lisätään kanafondueta, valkosipulia, n. 1 dl kermaa ja vuohenjuustoa siivuina. Nestettä saa olla sen verran, että broilerit juuri ja juuri peittyvät. Jos ruokaan haluaa lisätä raikasta makua, kannattaa lisätä vielä persikkaa, nektariinia tai mangoa paloiteltuna. Tätäkin paistetaan uunissa n. 1/2 tuntia 200 asteessa. Meillä nämä valmistuvat yhtäaikaa kiertoilmauunissa.

Mieheni painottaa, että erittäin tärkeä osa ruuan onnistumisessa on sillä, että kokille tarjoillaan kaiken touhun lomassa lasillinen ruuanvalmistusviiniä, sekä sillä, että ruuanvalmistusmusiikkina raikaa Remua tai Hurriganesia. Olen samaa mieltä, ruuanlaitto käy lauantai-iltana viihteestä kun sen tekee hyvän musiikin ja viinilasillisen kera.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ruoka, Yleinen

Joulun ainoa joulukortti

Lähetän harvoin joulukortteja, mutta jokus haluan muistaa ystäviä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä kuluneen vuoden aikana. Tänä vuonna joulukortin saa yksi ainoa ihminen, tuttava, joka lahjoitti minulle muliinilankavarastonsa koska ei itse enää tee ristipistoja. Halusin tehdä joulukortin juuri noilla saamillani langoilla, malliksi päätyi ihana pöllöfreebie Madame Chantillyltä.

Tätä joulukorttia voi käyttää vaikka kuusenkoristeena. Liimasin pöllön huopaan, jonka taakse liimasin pahvin jotta koriste pysyy ryhdikkäänä. Nyörilaatikosta löytyi pätkä punaista nauhaa ja rusetti. Kortti syntyi helpommin kuin uskalsin kuvitellakaan! Nyt vain täytyy kiikuttaa se pikapikaa postiin, jotta ehtii ajoissa saajalleen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ristipistot, Yleinen

Sokeritonta elämää

Olen pitkään suunnitellut sokerin (ja valkoisten jauhojen) radikaalia vähentämistä ruokavaliostani. Olen varsinainen sokerihiiri ja herkkusuu, ja kun pääsen sokerin makuun, siitä on vaikea irrottautua. Olen makean suhteen kuin alkoholisti: karkkipussi ei jää kohdallani koskaan vajaaksi, vaan ahmin sen loppuun kerralla. Viikonlopun herkuttelun jälkeen heikottaa ja kädet tärisevät jo aamupäivästä ja tuntuu että on pakko syödä jotain huonon olon helpottamiseksi. Olen siis sokerikrapulassa, joka menee ohi vain sillä että syön lisää herkkuja. Elimistöni vaatii lisää sokeria ja kierre on valmis.

Halusin eroon tästä kierteestä ja epämukavasta olotilasta, mutta herkkusuuna ja nautiskelijana en halua luopua kaikesta hyvästä. Ajattelin keskittyä ensin sokerin vähentämiseen ja kun olen siitä selvinnyt, niin ehkä pyrin myöhemmin vähentämään myös valkoisten jauhojen käyttöä ruokavaliossani. Sokeriton ja jauhoton ruokavaliohan tulee jonkin verran kalliimmaksi, siksi tavoitteenani on pitää ruokavalio kutakuinkin järkevänä raaka-aineiden suhteen. En halua myöskään eettisitä syistä käyttää ruokavaliossani eksoottisia kaukaa tuotuja aineksia, vaan haluan käyttää mahdollisimman paljon Suomessa tai vähintäänkin Euroopassa tuotettuja ruokia.

Tutustuin muutamaan kirjaan, jotka käsittelevät sokeritonta ruokavaliota. Australialainen Sarah Wilson on kirjoittanut useammankin kirjan aiheesta. Hänen käsityksensä sokerittomasta elämästä on kuitenkin erikoinen, sillä ohjeissa käytetään sokerin sijasta riisisiirappia, glukoosisiirappia ja steviaa. Stevia on periaatteessa ok, mutta itse en halua korvata sokeria makeutusaineilla. Lisäksi hänen ohjeensa rasvojen käytöstä ovat hieman erit kuin suomalaiset suositukset, hän suosii mm. kookosöljyä ja voita, eikä suosittele rapsi- tai auringonkukkaöljyn käyttöä. Kirjasta löytyi muutama kiva herkku- ja ruokaohje, mutta monet ohjeet ohitin jo erikoisten raaka-aineiden takia. Suomen ja Australian tarjonta lienee aika erilaista.

Englantilainen malli Ella Woodward on kerännyt kirjaan ”Deliciously Ella” gluteiinittomia, maidottomia ja valkoista sokeria sisältämättömiä ruokaohjeita. Lisäksi ohjeet ovat vegaanisia. Hän on muokannut ruokavaliotaan harvinaiseen sairauteen (postruaalinen takykardiasyndrooma) sairastuttuaan ja voi nykyään erinomaisesti.

Kirjan herkkuosiosta löytyi muutama kiva resepti, mutta monessa herkussa käytettiin makeutukseen hunajaa, vaahterasiirappia tai kookospalmusokeria. Ei siis ihan sellaisia ohjeita mitä etsin (kirjoittajahan välttelee nimenomaa valkoista sokeria, itse etsin ohjeita ilman lisättyä sokeria). Ruokien raaka-aineet olivat kuitenkin järkevämpiä kuin australialaisissa kirjoissa ja laitoinpa muutaman ohjeen itselle muistiin myöhempää kokeilua varten.

Ehdottomasti paras ja osuvin kirja tarpeisiini oli ruotsalaisen Ulrika Hofferin kirja ”Parempia herkkuja ilman sokeria gluteenia ja maitoa”. Siitä löysin täysin sokerittomia herkkuohjeita, joiden raaka-aineet olivat suht. järkeviä. Useissa ohjeissa toistuivat samat ainesosat, joista taatelit ja kookosöljy olivat ehkä suosituimmat. Muutamaa ohjetta kokeiltuani huomasin, että taateli tosiaankin on makeutensa ja tahmaisuutensa takia hyvä karkinkorvike. Tästä kirjasta tallentui muistiin monta hyvää ohjetta.

Parin viikon lähes sokerittoman elämän jälkeen koin oloni paljon pirteämmäksi ja nukuin yöni tosi hyvin. Makeanhimo väheni jo ensimmäisellä viikolla ja kahden viikon jälkeen ei tehnyt mieli makeaa juuri ollenkaan. Viikonloppuisin halusin kuitenkin vanhasta tottumuksesta hemmotella itseäni ja tein mm. kookospalloja ja mantelipiparpaloja Hofferin kirjan ohjeilla.

Sokerittomuuden (tai minkään muunkaan) suhteen en aio olla mitenkään ehdoton, tänäänkin meillä leivottiin ihan normi korvapuusteja isänpäivän kunniaksi. Herkuista pitää voida nauttia, mutta parhaimmalta ne maistuvat kun ei hotki niitä joka päivä 🙂

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ruoka, Yleinen

Sytykeruusuja

Pitihän minunkin kokeilla tehdä näitä. Youtube-videoissa sytykeruusujen tekeminen näytti helpolta ja yksinkertaiselta, mutta ehkä niiden tekijät eivät olleetkaan ekakertalaisia niin kuin minä.

Ruusujen teko munakennoista ei ollut ihan niin yksinkertaista kuin miltä näytti. Käyttämissäni munakennoissa oli ”kupit”, joista puuttui yksi seinä kun sen repi ruusun pohjaksi ja sen takia sisälle kierretyt täytteet eivät pysyneet siinä kovin hyvin. Muutama ruusu levisi kattilaan oikein lahjakkaasti kun upottelin niitä steariiniin. Suurimmasta osasta sain kuitenkin taiteiltua ruusun näköisiä.

Dippailin ruusut steariiniin ulkona grillimme kaasuliedellä ihan paloturvallisuussyistä. Urakan loputtua huomasin ulkotyöskentelyn käteväksi myös syntyneen sotkun takia. Jossain ohjeessa kehoitettiin laittamaan kattilaan vettä ja sinne steariini (tässä tapauksessa vanhojen kynttilöiden jämät) sulamaan. Kun tekee näin niin ruusuja on helpompi upottaa kattilassa jos steariinia ei ole kovin paljon.

Tytär halusi tehdä samalla muutaman kynttilän vanhoihin kahvikuppeihin, hänen käyttämänsä steariini sulatettiin säilykepurkissa vesihauteessa. Purkki pysyi käteväti pystyssä kun kiinnitti sen pyykkipojalla kattilanreunaan.

Ruusujen väri oli ihan yllätys, sulattelin valkoisia ja punaisia kynttilänjämiä ja lopputulos oli tuollainen tummanpunainen. En tiedä tuliko näihin liian vähän steariinia, olen nähnyt kuvia ruusuista, joista ei näy tuota munakennon pahvia steariinin alta ollenkaan. Kokeilin yhtä ruusua leivinuunia sytyttäessä ja kyllä se ihan hyvin paloi, eli ei tämä kokeilu ihan pieleen mennyt. Ensi kerralla sitten vähän nätimpiä ja steariinisempia ruusuja.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Yleinen