Aihearkisto: Kanala

Ne ihanat kanat

Kolme kesäkanaamme ovat kotiutuneet hyvin. Kanakoppi ja aitaus ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi ja kanaset näyttävät viihtyvän niissä. Jännä, kuinka nopeasti kanoille kehittyi ihan oma päivärytmi. Iltakahdeksan aikoihin ne menevät koppiin ja kiipeävät orrelle, jolla nukkuvat yön yli. Aamulla noin seitsemän aikaan kanaset tulevat kopista ulkoilemaan ja viettävät lähes koko päivän ulkoaitauksessa maata kuopsutellen ja hyttysiä nappaillen (aluksi ihmettelin, mitä ne juoksentelevat päämäärättömästi, kunnes huomasin että hyttysiähän ne jahtaavat). Kanat munivat yleensä aamupäivän aikana munintakoppiin, omamme eivät jostain syystä ole vielä aloittaneet munintaa vaikka niiden pitäisi hyvinkin jo olla munintaiässä.


Nämä ilmajokiset maatiaiskanat ovat ihmisläheisiä ja seurallisia. Kolmikko juttelee ihanasti ”pot pot pot poooot” kun niitä lähestyy tai niille vie ruokaa tai kun niille juttelee. Mahdoton potpotus alkaa myös kun kissa lähestyy aitausta. Olemme päästäneet kanat muutaman kerran vapaaksi pihalle ja sillon ne viis veisaavat kissasta. Kissa olisi todella kiinnostunut tekemään tuttavuutta kanojen kanssa, mutta olemme yrittäneet pitää niillä vähän välimatkaa, jottei tulisi yllätysraapaisuja/-nokkaisuja. Luulen, että ajan kanssa molemmat tottuvat toisiinsa hyvin ja elävät sulassa sovussa.

Kanat ovat todella helppohoitoisia. Käyn päivittäin vaihtamassa niille raikkaat vedet ulkona ja kopissa oleviin juoma-astioihin ja heittelen niille myös kauranjyviä nokittavaksi. Kopissa on rehuautomaatti, jossa niillä on kokoajan saatavilla kanan täysrehua. Lisäksi kanat syövät kaikenlaisin ruuanjätteitä, meidän kanojen herkuksi on osoittautunut puuro ja leivänpalat. Kopin puhdistan noin kerran viikossa, sehän ei juurikaan likaannu kun kanat viettävät suurimman osan ajasta ulkona. Ulkoaitauksessa on pieni hiekkalaatikko kylpyjä varten ja kanoille täytyy olla myös soraa/hiekkaa ruuansulatusta varten, niillä kun ei ole hampaita niin sora toimii ruuanmurskaajana.

Näistä mussukoista ei kyllä raaskisi syksyllä luopua, mutta talvikanalan pito on sen verran monimutkaista ja työlästä, että olemme päättäneet viedä kanat talveksi tilalle, josta ne haimmekin ja ensi keväänä haemme ne taas meille. Onneksi on olemassa tuollaisia kesäkanoja vuokraavia kanankasvattajia, tämä kanaharrastus on aivan ihanaa ja ilman heitä se olisi ainakin meidän kohdalla mahdotonta.

Mainokset

Jätä kommentti

13.7.2017 · 17:58

Kanala

Olemme haaveilleet kesäkanoista siitä lähtien kun aloimme haaveilla omakotitalosta. Keväällä sain ajatuksen, että miksipä ei otettaisi kanoja jo tänä kesänä, mitäpä sitä pidempään odottamaan. Maaliskuussa varasin meille kolme munivaa kanaa ja heti kun lumet sulivat, aloimme nikkaroimaan tuleville kesäasukeille koppia ja aitausta.

Kolme kanaa ei tarvitse paljoa tilaa, joten teimme kopin kahden eurolavan päälle. Alle vain vähän soraa, sekä kulmiin ja keskelle harkot. Sitten lankkua ja lautaa ympärille niin, että rakennus alkaa muistuttamaan koppia.

Kuulostaa helpolta, mutta näin amatöörirakentajille oli kova ponnistus suunnitella ja rakentaa samanaikaisesti. Meillä ei ollut kovin tarkkaa suunnitelmaa miten kopperon teemme. Ainoa suunnitelma oli, että sen rakentamisessa käytetään mahdollisimman paljon materiaalia, jota meillä jo on. Puutavara löytyi lautapinosta, jonka edellinen asukas jätti tontille, peltikatto on talomme kattoremontista jääneistä vanhoista pelleistä.

Ikkunaruutu on kauan mukanani kulkenut kirpparilöytö. Olen joskus aikonut kehystää siihen ristipistotaulun, mutta ikkuna on aika painava ja siksi aika hankala ripustaa seinälle. Nyt se vihdoin löysi paikkansa kanakopista.

IMG_6039

Ulkohäkkiä verten jouduimme ostamaan kaiken puutavaran, koska halusimme tehdä sen kestopuusta. Häkistä piti alunperin tulla pienempi, mutta koska meillä on runsaasti tilaa tontillamme, päädyimme tekemään häkistä yli tuplasti isomman kuin mitä ensin suunnittelimme. Voihan olla että haluamme joskus ottaa enemmän kuin kolme kanaa, niin ei tarvitse sitten heti alkaa laajentamaan.

Ahersimme kanalan kimpussa kaksi viikkoa. Huhkimme pihalla joka ilta töiden jälkeen ja kaikki lauantait ja sunnuntait. Nikkarointi oli yllättävän aikaavievää, välillä tuntui ettei kanala valmistu ikinä. Osasyynä oli varmasti se, ettemme ole mitään ammattilaisia ja joka vaiheessa piti miettiä ja pähkäillä miten edetään. Oli juhlavaa päästä sisustusvaiheeseen!

Teimme munintakopin laatikosta, joka löytyi samaisesta edellisten asukkaiden jättämästä lautapinosta. Toiselle puolelle koppia teimme ohuesta koivunrungosta orret. Pohjalle levitimme kuivaa heinää ja laitoimme juoma- ja rehuautomaatin roikkumaan katosta. Odotamme jännityksellä, miten kanat tulevat viihtymään kopissaan!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kanala, Piha