Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2017

Kesähuoneen kasvojenkohotus

Lomalla olen ehtinyt sisustelemaan ja maalaamaan ulkopuolelta ihanan kesähuoneeni. Ulkomaali oli jo ihan kamalassa kunnossa eikä värikään oikein miellyttänyt silmää. Halusin mökistä punaisen niin kuin kanalammekin, jotta ihanat pikku piharakennuksemme olisivat saman sävyiset. Maalaus tuntui etukäteen pikkuhommalta, mutta olikin isompi ja aikaavievämpi kuin osasin arvata. Suurin työ oli lappeitten ja kuistin katon maalauksessa, nämä kun olivat puupinnalla, joka oli vuosien saatossa tummunut aikalailla. Valkoista maalia olisi pitänyt sutia aika monta kerrosta jotta se olisi peittänyt tumman puun. Maalasin kuistin katon ja mökin sivujen lappeet kolmeen ja takaosan lappeet kahteen kertaan. En ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ajattelin säästää sekä aikaa että itseäni ja jättää neljännen maalikerroksen haaveeksi, hartiat olivat tarpeeksi jumissa jo tästäkin. Nyttemmin en enää huomaa mitään moittimista maalauksessa, johtuen varmaankin siitä, että mökissä ei juurikaan tule katseltua ylöspäin.

Mökki ennen:

Mökki nyt:

Sisälle kesähuoneeseen laitoin sängyn katokseksi Ikean hyttysverhon. Oi, kuinka ihanan prinsessamaisen säväyksen se antoi! Löysin varastomme kätköistä toisen samanlaisen tuolin pöydän toiselle puolen, nyt pöydän äärellä mahtuu juomaan teetä kahdestaan. Lisäksi tein pienestä johtokelasta sängyn viereen yöpöydän, tarkoitus on maalata se valkoiseksi jossain vaiheessa.

Ulko-oveen täytyi tietenkin tuunata kyltti vanhasta ovikyltistä. Tästä alunperin nuhjuisesta vanhasta leikkimökistä on tullut minulle ihana rakas kesähuone, jossa voi toteuttaa itseään ja jonka voi sisustaa ihanan hörhelöiseksi ja prinsessamaiseksi.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Piha, Vanhan tuunausta, Yleinen

Puutarhajuhlat

Halusimme järjestää ystävillemme puutarhajuhlat nyt kun pihamme on siinä kunnossa, että sinne viitsii päästää muitakin kuin talonväkeä. Meillä ei ole vielä kesäkeittiötä tai grillikatosta, joten päätimme tehdä juhla-alueen etupihalle kesähuoneen (leikkimökin) edustalle.

Mieheni kuskasi työpaikalta trukkilavoja sekä kahden kokoisia kaapelikeloja, joista teimme pöytiä ja istuimia. Isot kelat olivat juuri sopivan kokoisia pöydiksi. En käsitellyt tai maalannut niitä millään, sillä tarkoitus on hankkiutua keloista eroon ennen talvea koska niitä on vaikea varastoida mihinkään. Pöytäliinoina käytin kirpparilta muutamalla eurolla ostamiani valkoisia liinoja, ne sopivat hyvin ulkokäyttöön. Lisäksi tein vanhoista äitini kätköistä löytyneistä lakanoista pari neliön mallista pöytäliinaa, joihin tein reiän keskelle aurinkovarjoa varten. Aurinkovarjo sujahti hyvin kelan keskellä olevaan reikään ja pysyi tukevasti pystyssä. Tein pöytäliinoihin painot kiertämällä rautalankaa pienten kivien ympärille, jotka kiinnitin verhonipsuihin.

Kelajakkaroista osan päällystin tilkkutöistä ylijääneillä vanuilla ja vanhoilla tarpeettomilla kankailla. Nidoin kankaan jakkaran alareunasta kiinni, lopputulos oli yllättävän siisti. Osalle en tehnyt muuta kuin laitoin taljan tai viltin pehmusteeksi. Loppuillasta kun porukka väheni ja osa jakkaroista jäi vapaiksi, viltit tekivät kauppansa lämmikkeinä.

Tein vieraille sohvan kuudesta trukkilavasta, kaksi lavaa vierekkän ja kaksi päällekkäin sekä selkänojaksi kaksi lavaa pystyyn vierekkäin. Ruuvasimme selkänojan kiinni istuinosaan parilla kulmaraudalla/lava. Pehmusteeksi laitoin ohuen vieraspatjan, selkänojan ja patjan päälle heitin samanlaiset jo käytöstä poistetut sängynpeitteet ja selkänojan pehmikkeeksi keräilin erilaisia tyynyjä. Sohva ajoi asiansa, joskaan ei ollut ihan paras istuttava, koska selkänoja on aika kaukana nojattavaksi.

Koristelin telttaa ja autokatostamme viirinauhalla, jonka ompelin muutamasta erilaisesta kankaasta ja kanttinauhasta. Homma oli tosi helppo, leikkasin harkkosaksilla kolmioita (leveys 10cm ja korkeus n. 20cm), jotka ompelin kanttinauhaan jättäen kolmioiden väliin vajaan 10cm:n raon. 11-vuotias tyttäreni auttoi sekä leikkaus- että ompeluhommassa, sillä tätä viiripötköä tuli aika pitkästi. Viirit toivat tosi paljon juhlan tuntua pihaan ja hyvää niissä on myös se, että niitä voi käyttää uudelleen seuraavissa juhlissa.

Jännäsimme koko viikon tulevan juhlalauantain säätä, sääennuste lupasi aika mojovaa sadetta. Ostimme yhden isomman kunnon aurinkovarjon bändin poikien suojaksi ja pari Jyskin kymmenen euron pikkuvarjoa kelapöytien päälle. Kauppareissulla löysimme Citymarketista tosi edullisen, mutta aika hintelän 3x6m:n kokoisen katoksen ja päätimme ostaa sen isomman sateen varalle. Saimme koottua aika kivan oleskeluryhmän, jossa pysyisi myös suojassa sateelta. Onneksemme juhlapäivänä ei kuitenkaan satanut kuin pari pikku pisaraa!

Juhlat onnistuivat täydellisesti. Syötävää ja juotavaa oli monenlaista ja riittävästi, koska toteutimme kekkerit nyyttäriperiaatteella. Vanhimman tyttären poikaystävä ja heidän pari kaveriaan viihdyttivät meitä ihanalla livemusiikilla ja kaikki vieraat (plus tietenkin isäntäväki) olivat rennolla ja hyvällä tuulella. Tarkoitus on tehdä näistä puutarhajuhlista jokakesäinen perinne.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Piha, Vanhan tuunausta, Yleinen

Ne ihanat kanat

Kolme kesäkanaamme ovat kotiutuneet hyvin. Kanakoppi ja aitaus ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi ja kanaset näyttävät viihtyvän niissä. Jännä, kuinka nopeasti kanoille kehittyi ihan oma päivärytmi. Iltakahdeksan aikoihin ne menevät koppiin ja kiipeävät orrelle, jolla nukkuvat yön yli. Aamulla noin seitsemän aikaan kanaset tulevat kopista ulkoilemaan ja viettävät lähes koko päivän ulkoaitauksessa maata kuopsutellen ja hyttysiä nappaillen (aluksi ihmettelin, mitä ne juoksentelevat päämäärättömästi, kunnes huomasin että hyttysiähän ne jahtaavat). Kanat munivat yleensä aamupäivän aikana munintakoppiin, omamme eivät jostain syystä ole vielä aloittaneet munintaa vaikka niiden pitäisi hyvinkin jo olla munintaiässä.


Nämä ilmajokiset maatiaiskanat ovat ihmisläheisiä ja seurallisia. Kolmikko juttelee ihanasti ”pot pot pot poooot” kun niitä lähestyy tai niille vie ruokaa tai kun niille juttelee. Mahdoton potpotus alkaa myös kun kissa lähestyy aitausta. Olemme päästäneet kanat muutaman kerran vapaaksi pihalle ja sillon ne viis veisaavat kissasta. Kissa olisi todella kiinnostunut tekemään tuttavuutta kanojen kanssa, mutta olemme yrittäneet pitää niillä vähän välimatkaa, jottei tulisi yllätysraapaisuja/-nokkaisuja. Luulen, että ajan kanssa molemmat tottuvat toisiinsa hyvin ja elävät sulassa sovussa.

Kanat ovat todella helppohoitoisia. Käyn päivittäin vaihtamassa niille raikkaat vedet ulkona ja kopissa oleviin juoma-astioihin ja heittelen niille myös kauranjyviä nokittavaksi. Kopissa on rehuautomaatti, jossa niillä on kokoajan saatavilla kanan täysrehua. Lisäksi kanat syövät kaikenlaisin ruuanjätteitä, meidän kanojen herkuksi on osoittautunut puuro ja leivänpalat. Kopin puhdistan noin kerran viikossa, sehän ei juurikaan likaannu kun kanat viettävät suurimman osan ajasta ulkona. Ulkoaitauksessa on pieni hiekkalaatikko kylpyjä varten ja kanoille täytyy olla myös soraa/hiekkaa ruuansulatusta varten, niillä kun ei ole hampaita niin sora toimii ruuanmurskaajana.

Näistä mussukoista ei kyllä raaskisi syksyllä luopua, mutta talvikanalan pito on sen verran monimutkaista ja työlästä, että olemme päättäneet viedä kanat talveksi tilalle, josta ne haimmekin ja ensi keväänä haemme ne taas meille. Onneksi on olemassa tuollaisia kesäkanoja vuokraavia kanankasvattajia, tämä kanaharrastus on aivan ihanaa ja ilman heitä se olisi ainakin meidän kohdalla mahdotonta.

Jätä kommentti

13.7.2017 · 17:58