Kuukausittainen arkisto:elokuu 2016

Sytykeruusuja

Pitihän minunkin kokeilla tehdä näitä. Youtube-videoissa sytykeruusujen tekeminen näytti helpolta ja yksinkertaiselta, mutta ehkä niiden tekijät eivät olleetkaan ekakertalaisia niin kuin minä.

Ruusujen teko munakennoista ei ollut ihan niin yksinkertaista kuin miltä näytti. Käyttämissäni munakennoissa oli ”kupit”, joista puuttui yksi seinä kun sen repi ruusun pohjaksi ja sen takia sisälle kierretyt täytteet eivät pysyneet siinä kovin hyvin. Muutama ruusu levisi kattilaan oikein lahjakkaasti kun upottelin niitä steariiniin. Suurimmasta osasta sain kuitenkin taiteiltua ruusun näköisiä.

Dippailin ruusut steariiniin ulkona grillimme kaasuliedellä ihan paloturvallisuussyistä. Urakan loputtua huomasin ulkotyöskentelyn käteväksi myös syntyneen sotkun takia. Jossain ohjeessa kehoitettiin laittamaan kattilaan vettä ja sinne steariini (tässä tapauksessa vanhojen kynttilöiden jämät) sulamaan. Kun tekee näin niin ruusuja on helpompi upottaa kattilassa jos steariinia ei ole kovin paljon.

Tytär halusi tehdä samalla muutaman kynttilän vanhoihin kahvikuppeihin, hänen käyttämänsä steariini sulatettiin säilykepurkissa vesihauteessa. Purkki pysyi käteväti pystyssä kun kiinnitti sen pyykkipojalla kattilanreunaan.

Ruusujen väri oli ihan yllätys, sulattelin valkoisia ja punaisia kynttilänjämiä ja lopputulos oli tuollainen tummanpunainen. En tiedä tuliko näihin liian vähän steariinia, olen nähnyt kuvia ruusuista, joista ei näy tuota munakennon pahvia steariinin alta ollenkaan. Kokeilin yhtä ruusua leivinuunia sytyttäessä ja kyllä se ihan hyvin paloi, eli ei tämä kokeilu ihan pieleen mennyt. Ensi kerralla sitten vähän nätimpiä ja steariinisempia ruusuja.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Yleinen

Kukkaloistoa

Keväällä sain työkaveriltani perennojen juurakoita, joista mahdutin suurimman osan silloin tekeilläolevaan kukkapenkkiini. Suikeroalpi ei kuitenkaan mahtunut oikein mihinkään eikä meinannut millään löytää paikkaa pihastamme. Tykkään yli kaiken maanpeittokasveista enkä tietenkään halunnut heittää juurakoita menemään, onneksi sainkin loistoajatuksen istuttaa suukeroalpia pihalla olevan ison kannon juurelle. Kanto on hankalassa paikassa ruohonleikkuuta ajatellen, joten mikä olisikaan helpompaa kuin kasvattaa maata myöten menevää kukkaa siinä.

En ole mikään leikkokukkaihminen, harvoin ostan kotiin maljakkoon kukkia vaikka ne ihania ovatkin. En vain osaa hoitaa niitä ja pian ne nuupahtavat tai niiden vesi alkaa haisemaan jne. Eilen syysmyrsky riepotteli kukkiani ja hain kaatuneita ja katkelleita ihania silkkikukkia sisälle maljakkoon. Näiden hoitamisen kanssa ei tarvitse pinnistellä, olisihan ne muutenkin menneet kompostiin. Ehkä saan jatkettua maljakossa niiden kukintaa vähän kauemmin kuin ulkona katkenneena.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Piha, Yleinen

Takkahuoneen valkaisu

Sillon kun tämä talo on rakennettu, on seinäpaneeli ollut ihan varmasti alennusmyynnissä, sillä kaikki huoneet tässä huushollissa on verhoiltu panelilla. Paneli on kyllä ihan jees maalattuna, tuohan se kivaa maalaisromanttisuutta sisustukseen, mutta puun värisenä se on aika yök. Talon edellinen omistaja oli onnekseni maalannut lähes kaikki seinät valkoiseksi, vain takkahuone ja yhden makkarin kaksi seinää olivat talon ostaessamme puun väriset.


Ajattelimme ensin, että jätämme takkahuoneen seinät alkuperäiseen kuntoon, kuvittelimme että se toisi enempi takkahuonemaista tunnelmaa ja sopisi hyvin punaruskeaan tiiliseinään. Vähän aikaa talossa asuttuamme päätin että takkahuoneenkin seinistä tulee valkoiset, koska huone näytti pimeältä ja nuhjuiselta valkoseinäisen olohuoneen vieressä. 

Valkaisu vaati neljä maalikerrosta. Vähemmälläkin olisi ehkä päässyt, mutta en halunnut maalata paksuja kerroksia, koska maaliin olisi tullut ikävännäköisiä valumia. Loppujen lopuksi homma oli suht. helppo, maalattavaa pinta-alaa ei ollut kovin paljon, koska toisella seinällä oli ovi ja ikkuna. 

Huoneesta tuli huomattavasti valoisampi ja puhtaampi. Takkahuoneemme toimii vieras- ja askarteluhuoneena ja olen tehnyt sen nurkkaan kivan työskentelytilan itselleni. Nurkkaus alkaa pikkuhiljaa pursuamaan yli ja olenkin harkinnut sängyn hävittämistä ja jonkinlaisen lipaston hankkimista sen paikalle. Sänkyä tarvitaan oikeastaan tosi harvoin, enimmäkseen se on minun ja kissan päiväunipaikka 🙂

Jätä kommentti

Kategoria(t): Yleinen

Lokerikon kasvojenkohotus

Kun muutimme vuosi sitten tähän taloon, ruuvasimme hätäisesti vanhan kotimme eteisessä olleen lokerikon uuden eteisen seinälle. Olen joskus iät ajat sitten päällystänyt lokerot serveteillä ja tarkoitus oli jossain vaiheessa tuunata lokerikko silmää miellyttävämmäksi. 

Lokerikko on tosi kätevä eteisessä, siihen saa siististi varastoitua kaiken pienen tilpehöörin, avaimet, huulirasvat ym.ym. ja jokaiselle perheenjäsenelle on oma ”osasto”. Sutaisin valkoista maalia lokerikon pintaan ja keväällä löysin sattumalta kaupasta liitutauluetikettejä, jotka sopivat tähän kuin nakutettu. Nyt jokainen erottaa oman lokeronsa 😊 

Eteisen järjestys on vähän muuttunut ensimmäisestä kuvasta, peili löysi myöhemmin paikkansa kesähuoneesta ja tekemäni ristipistotaulu pääsi aitiopaikalle lokerikon päälle.

Ristipistomalli on De Fil en Aiguille -lehden Samplers-numerosta.

1 kommentti

Kategoria(t): Ristipistot, Vanhan tuunausta

Pyykkipoikapussi

Mikään ei tuoksu niin hyvältä kuin ulkona kuivatettu pyykki. Olenkin tänä kesänä, aina kuin vain mahdollista, kuivattanut pyykit narulla ulkona. Olen säilyttänyt pyykkipoikia pyykkikorin pohjalla, mikä ei ole kyllä kätevin paikka pyykkejä ripustaessa, sillä märät pyykit ovat aina pyykkipoikien päällä. Sukelsin Pinterestin ihmeelliseen maailmaan etsimään idiksiä pyykkipoikien säilytykseen ja sitä kautta sain inspiksen alkaa ommella omaa säilytyspussukkaa pyykkipojille.

Materiaalina saisi toimia vanhat farkut, vanha tyynyliina ja jotain pitsiä/narua. Olen keräillyt kaikkea ihanaa tulevia ompelu/askarteluprojekteja varten, mutta en meinaa sitten raaskia käyttää niitä. Nyt rohkaistuin penkomaan nauhalaatikkoani.

Suunnittelin tätä pyykkipoikaessua sitä mukaa kuin työ eteni. Minulla oli mieletön draivi päällä ja hirveä hinku saada essu valmiiksi samalta istumalta. Pikkutunneillehan se meni, mutta lopputulos oli sen arvoinen ja onneksi olen vielä kesälomalla joten ei ollut mitään kiirettä nukkumaan 😊

Ompelin essun sivuun kangasmerkin ”Hand made by Maria”. Olen tilannut näitä merkkejä joskus aikoja aikoja sitten, enkä meinaa koskaan muistaa laittaa näitä tekeleisiini.

Toivottavasti ehdin vielä tälle loppukesälle käyttämään essuani. Viime päivät ovat olleet sateisia ja pyykinkuivatuksessa on pitänyt turvautua kuivausrumpuun. Jos säät eivät enää salli kuivattaa pyykkiä ulkona, on tämä ihanuus onneksi valmiina ensi kesää varten.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ompelu

I <3 Komposti

Olen jostain ihmeen syystä aina omakotitalossa asuessani halunnut lämpökompostoria, mutta se on jäänyt hankkimatta korkean hinnan takia. Olen luullut, että Biolan on ainoa olemassaoleva lämpökompostori, mutta keväällä näin ihan sattumalta rautakaupan mainoksen, jossa mainostettiin inhimillisen hintaista Aerobin-lämpökompostoria ja eikun oitis ostamaan! Myyjä kertoi tämän kompostorin olevan huonompi laadultaan kuin Biolan, joka varmaankin on se kompostorien mersu, mutta ajattelin nyt kuitenkin kompostoida volkkarilla, ihan vaan hintasyistä. 450e kompostorista on mielestäni kova hinta, tuon 170e voin juuri ja juuri maksaa. Joten Aerobin peräkonttiin ja kotiin kasaamaan sitä!

image

Eihän se mikään kaunistus ole, mutta asiansa ajaa. Sen sijaan tämä tiskipöydällä tönöttävä astia on mielestäni kaunotar:

image

Biojättet on kätevä kerätä tähän, kansi peittää hajut (joita ei ehdi kyllä juurikaan tulla muullon kuin tosi kuumina hellepäivinä) ja astia on sopivan kokoinen päivän-parin jätteille. Laitan pohjalle talouspaperin, jotta jätteet irtoavat helpommin pohjasta kun kippaa ne kompostoriin.

Minun on jotenkin vaikea uskoa, että biojätteistämme tulisi hyvinkin nopeasti hajonnutta kompostia, siksipä urkin ja möyhin vähän väliä ihan intopinkeänä kompostoriamme 😀

image

Komposti tarvitsee myös jälkikompostoinnin, jota varten nikkaroin vanhoista trukkilavoista kehikon. Irroittelin seiniin tulevista lavoista kaksi ylintä ”jalkaa”, oveksi tulevasta lavasta irroittelin kaikki kolme. Seinäkappaleistakin olisi toki voinut irroittaa kaikki, mutta jätin alimmat vähän niinkuin tueksi maata vasten. Kahteen kulmaan ruuvasin kulmaraudat ja etuosaan kaksi saranaa. Helppoa kuin heinänteko!

Kääntelin seinäpalaset niin, että kompostikehikko näyttää lähestymissuunnasta hyvältä, eikä naulat, joilla jalat olivat kiinni, törrötä näkyvillä. Pohjalle laitoin yhden jo melko lahon lavan (josta irroitin kaikki jalat). Pohjaahan ei välttämättä tarvisi ollenkaan, mutta ajattelin että se saattaisi auttaa ilmankierrossa. Toivottavassti madot löytävät tiensä kompostiin noista lautojen raoista 🙂

Hintaa tälle hökötykselle tuli n. 10e (lavat olivat ilmaisia, edellisen asukkaan tälle tontille jättämiä) ja aikaa nikkarointiin meni tällä mökkihöperöllä pari tuntia.

Laskeskelin, tuleeko kompostoinnista säästöä jätekuluihin ja tulin siihen tulokseen että suurin etu lienee kompostoinnin ilo. Menee aika kauan, että ostokustannukset nollaantuvat roska-astian tyhjennyksen harvenemisen myötä (vaikkakaan roskis ei täyty lähellekään sitä vauhtia kuin ennen kompostoria), ja lajitellun jätteen astiantyhjennys on vain reilun euron halvempi/kerta. Mitä kalliimpi kompostori, sen kauemmin tietenkin menee. Mahdollinen rahallinenkaan säästö ei kuitenkaan voita sitä iloa, kun voi ajatella saavansa omista jätteistä muhevaa kompostia kukkien, pensaiden ja kasvimaan lannoitteeksi!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Komposti, Piha