Kesähuoneen uudet tyynyt

Kesähuoneen ihanaan päiväunisänkyyn piti saada tyyliin sopivat tyynyt, kierrätysteemalla tietenkin. Kun äitini muutti pienempään asuntoon, jemmasin itselleni hänen kätköistään löytyneitä vanhoja lakanoita, joissa oli ihania kirjailuja ja itse virkattuja pitsejä. Lakanat olivat keskeltä jo aika ohueksi hiutuneita, mutta päistä vielä ihan ehyitä. Halusin hyödyntää äitini tekemät pitsit ja kirjailut ja käytin lakanoiden päädyt sekä mieheni vanhan pellavapaidan ja äitini vanhan essun materiaalina tyynynpäällisiin. 

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen ja on kiva, että sain säilytettyä äitini kättenjäljen tekeleissäni. Miellyttävää on myös ajatus, että nämä lakanat ovat nyt kierrätetty niin loppuun kuin vaan voi, hiutuneet keskiosat menivät mieheni käyttöön autotalliräteiksi. 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ompelu, Vanhan tuunausta

Kesähuoneen kasvojenkohotus

Lomalla olen ehtinyt sisustelemaan ja maalaamaan ulkopuolelta ihanan kesähuoneeni. Ulkomaali oli jo ihan kamalassa kunnossa eikä värikään oikein miellyttänyt silmää. Halusin mökistä punaisen niin kuin kanalammekin, jotta ihanat pikku piharakennuksemme olisivat saman sävyiset. Maalaus tuntui etukäteen pikkuhommalta, mutta olikin isompi ja aikaavievämpi kuin osasin arvata. Suurin työ oli lappeitten ja kuistin katon maalauksessa, nämä kun olivat puupinnalla, joka oli vuosien saatossa tummunut aikalailla. Valkoista maalia olisi pitänyt sutia aika monta kerrosta jotta se olisi peittänyt tumman puun. Maalasin kuistin katon ja mökin sivujen lappeet kolmeen ja takaosan lappeet kahteen kertaan. En ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ajattelin säästää sekä aikaa että itseäni ja jättää neljännen maalikerroksen haaveeksi, hartiat olivat tarpeeksi jumissa jo tästäkin. Nyttemmin en enää huomaa mitään moittimista maalauksessa, johtuen varmaankin siitä, että mökissä ei juurikaan tule katseltua ylöspäin.

Mökki ennen:

Mökki nyt:

Sisälle kesähuoneeseen laitoin sängyn katokseksi Ikean hyttysverhon. Oi, kuinka ihanan prinsessamaisen säväyksen se antoi! Löysin varastomme kätköistä toisen samanlaisen tuolin pöydän toiselle puolen, nyt pöydän äärellä mahtuu juomaan teetä kahdestaan. Lisäksi tein pienestä johtokelasta sängyn viereen yöpöydän, tarkoitus on maalata se valkoiseksi jossain vaiheessa.

Ulko-oveen täytyi tietenkin tuunata kyltti vanhasta ovikyltistä. Tästä alunperin nuhjuisesta vanhasta leikkimökistä on tullut minulle ihana rakas kesähuone, jossa voi toteuttaa itseään ja jonka voi sisustaa ihanan hörhelöiseksi ja prinsessamaiseksi.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Piha, Vanhan tuunausta, Yleinen

Puutarhajuhlat

Halusimme järjestää ystävillemme puutarhajuhlat nyt kun pihamme on siinä kunnossa, että sinne viitsii päästää muitakin kuin talonväkeä. Meillä ei ole vielä kesäkeittiötä tai grillikatosta, joten päätimme tehdä juhla-alueen etupihalle kesähuoneen (leikkimökin) edustalle.

Mieheni kuskasi työpaikalta trukkilavoja sekä kahden kokoisia kaapelikeloja, joista teimme pöytiä ja istuimia. Isot kelat olivat juuri sopivan kokoisia pöydiksi. En käsitellyt tai maalannut niitä millään, sillä tarkoitus on hankkiutua keloista eroon ennen talvea koska niitä on vaikea varastoida mihinkään. Pöytäliinoina käytin kirpparilta muutamalla eurolla ostamiani valkoisia liinoja, ne sopivat hyvin ulkokäyttöön. Lisäksi tein vanhoista äitini kätköistä löytyneistä lakanoista pari neliön mallista pöytäliinaa, joihin tein reiän keskelle aurinkovarjoa varten. Aurinkovarjo sujahti hyvin kelan keskellä olevaan reikään ja pysyi tukevasti pystyssä. Tein pöytäliinoihin painot kiertämällä rautalankaa pienten kivien ympärille, jotka kiinnitin verhonipsuihin.

Kelajakkaroista osan päällystin tilkkutöistä ylijääneillä vanuilla ja vanhoilla tarpeettomilla kankailla. Nidoin kankaan jakkaran alareunasta kiinni, lopputulos oli yllättävän siisti. Osalle en tehnyt muuta kuin laitoin taljan tai viltin pehmusteeksi. Loppuillasta kun porukka väheni ja osa jakkaroista jäi vapaiksi, viltit tekivät kauppansa lämmikkeinä.

Tein vieraille sohvan kuudesta trukkilavasta, kaksi lavaa vierekkän ja kaksi päällekkäin sekä selkänojaksi kaksi lavaa pystyyn vierekkäin. Ruuvasimme selkänojan kiinni istuinosaan parilla kulmaraudalla/lava. Pehmusteeksi laitoin ohuen vieraspatjan, selkänojan ja patjan päälle heitin samanlaiset jo käytöstä poistetut sängynpeitteet ja selkänojan pehmikkeeksi keräilin erilaisia tyynyjä. Sohva ajoi asiansa, joskaan ei ollut ihan paras istuttava, koska selkänoja on aika kaukana nojattavaksi.

Koristelin telttaa ja autokatostamme viirinauhalla, jonka ompelin muutamasta erilaisesta kankaasta ja kanttinauhasta. Homma oli tosi helppo, leikkasin harkkosaksilla kolmioita (leveys 10cm ja korkeus n. 20cm), jotka ompelin kanttinauhaan jättäen kolmioiden väliin vajaan 10cm:n raon. 11-vuotias tyttäreni auttoi sekä leikkaus- että ompeluhommassa, sillä tätä viiripötköä tuli aika pitkästi. Viirit toivat tosi paljon juhlan tuntua pihaan ja hyvää niissä on myös se, että niitä voi käyttää uudelleen seuraavissa juhlissa.

Jännäsimme koko viikon tulevan juhlalauantain säätä, sääennuste lupasi aika mojovaa sadetta. Ostimme yhden isomman kunnon aurinkovarjon bändin poikien suojaksi ja pari Jyskin kymmenen euron pikkuvarjoa kelapöytien päälle. Kauppareissulla löysimme Citymarketista tosi edullisen, mutta aika hintelän 3x6m:n kokoisen katoksen ja päätimme ostaa sen isomman sateen varalle. Saimme koottua aika kivan oleskeluryhmän, jossa pysyisi myös suojassa sateelta. Onneksemme juhlapäivänä ei kuitenkaan satanut kuin pari pikku pisaraa!

Juhlat onnistuivat täydellisesti. Syötävää ja juotavaa oli monenlaista ja riittävästi, koska toteutimme kekkerit nyyttäriperiaatteella. Vanhimman tyttären poikaystävä ja heidän pari kaveriaan viihdyttivät meitä ihanalla livemusiikilla ja kaikki vieraat (plus tietenkin isäntäväki) olivat rennolla ja hyvällä tuulella. Tarkoitus on tehdä näistä puutarhajuhlista jokakesäinen perinne.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Piha, Vanhan tuunausta, Yleinen

Ne ihanat kanat

Kolme kesäkanaamme ovat kotiutuneet hyvin. Kanakoppi ja aitaus ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi ja kanaset näyttävät viihtyvän niissä. Jännä, kuinka nopeasti kanoille kehittyi ihan oma päivärytmi. Iltakahdeksan aikoihin ne menevät koppiin ja kiipeävät orrelle, jolla nukkuvat yön yli. Aamulla noin seitsemän aikaan kanaset tulevat kopista ulkoilemaan ja viettävät lähes koko päivän ulkoaitauksessa maata kuopsutellen ja hyttysiä nappaillen (aluksi ihmettelin, mitä ne juoksentelevat päämäärättömästi, kunnes huomasin että hyttysiähän ne jahtaavat). Kanat munivat yleensä aamupäivän aikana munintakoppiin, omamme eivät jostain syystä ole vielä aloittaneet munintaa vaikka niiden pitäisi hyvinkin jo olla munintaiässä.


Nämä ilmajokiset maatiaiskanat ovat ihmisläheisiä ja seurallisia. Kolmikko juttelee ihanasti ”pot pot pot poooot” kun niitä lähestyy tai niille vie ruokaa tai kun niille juttelee. Mahdoton potpotus alkaa myös kun kissa lähestyy aitausta. Olemme päästäneet kanat muutaman kerran vapaaksi pihalle ja sillon ne viis veisaavat kissasta. Kissa olisi todella kiinnostunut tekemään tuttavuutta kanojen kanssa, mutta olemme yrittäneet pitää niillä vähän välimatkaa, jottei tulisi yllätysraapaisuja/-nokkaisuja. Luulen, että ajan kanssa molemmat tottuvat toisiinsa hyvin ja elävät sulassa sovussa.

Kanat ovat todella helppohoitoisia. Käyn päivittäin vaihtamassa niille raikkaat vedet ulkona ja kopissa oleviin juoma-astioihin ja heittelen niille myös kauranjyviä nokittavaksi. Kopissa on rehuautomaatti, jossa niillä on kokoajan saatavilla kanan täysrehua. Lisäksi kanat syövät kaikenlaisin ruuanjätteitä, meidän kanojen herkuksi on osoittautunut puuro ja leivänpalat. Kopin puhdistan noin kerran viikossa, sehän ei juurikaan likaannu kun kanat viettävät suurimman osan ajasta ulkona. Ulkoaitauksessa on pieni hiekkalaatikko kylpyjä varten ja kanoille täytyy olla myös soraa/hiekkaa ruuansulatusta varten, niillä kun ei ole hampaita niin sora toimii ruuanmurskaajana.

Näistä mussukoista ei kyllä raaskisi syksyllä luopua, mutta talvikanalan pito on sen verran monimutkaista ja työlästä, että olemme päättäneet viedä kanat talveksi tilalle, josta ne haimmekin ja ensi keväänä haemme ne taas meille. Onneksi on olemassa tuollaisia kesäkanoja vuokraavia kanankasvattajia, tämä kanaharrastus on aivan ihanaa ja ilman heitä se olisi ainakin meidän kohdalla mahdotonta.

Jätä kommentti

13.7.2017 · 17:58

Kanala

Olemme haaveilleet kesäkanoista siitä lähtien kun aloimme haaveilla omakotitalosta. Keväällä sain ajatuksen, että miksipä ei otettaisi kanoja jo tänä kesänä, mitäpä sitä pidempään odottamaan. Maaliskuussa varasin meille kolme munivaa kanaa ja heti kun lumet sulivat, aloimme nikkaroimaan tuleville kesäasukeille koppia ja aitausta.

Kolme kanaa ei tarvitse paljoa tilaa, joten teimme kopin kahden eurolavan päälle. Alle vain vähän soraa, sekä kulmiin ja keskelle harkot. Sitten lankkua ja lautaa ympärille niin, että rakennus alkaa muistuttamaan koppia.

Kuulostaa helpolta, mutta näin amatöörirakentajille oli kova ponnistus suunnitella ja rakentaa samanaikaisesti. Meillä ei ollut kovin tarkkaa suunnitelmaa miten kopperon teemme. Ainoa suunnitelma oli, että sen rakentamisessa käytetään mahdollisimman paljon materiaalia, jota meillä jo on. Puutavara löytyi lautapinosta, jonka edellinen asukas jätti tontille, peltikatto on talomme kattoremontista jääneistä vanhoista pelleistä.

Ikkunaruutu on kauan mukanani kulkenut kirpparilöytö. Olen joskus aikonut kehystää siihen ristipistotaulun, mutta ikkuna on aika painava ja siksi aika hankala ripustaa seinälle. Nyt se vihdoin löysi paikkansa kanakopista.

IMG_6039

Ulkohäkkiä verten jouduimme ostamaan kaiken puutavaran, koska halusimme tehdä sen kestopuusta. Häkistä piti alunperin tulla pienempi, mutta koska meillä on runsaasti tilaa tontillamme, päädyimme tekemään häkistä yli tuplasti isomman kuin mitä ensin suunnittelimme. Voihan olla että haluamme joskus ottaa enemmän kuin kolme kanaa, niin ei tarvitse sitten heti alkaa laajentamaan.

Ahersimme kanalan kimpussa kaksi viikkoa. Huhkimme pihalla joka ilta töiden jälkeen ja kaikki lauantait ja sunnuntait. Nikkarointi oli yllättävän aikaavievää, välillä tuntui ettei kanala valmistu ikinä. Osasyynä oli varmasti se, ettemme ole mitään ammattilaisia ja joka vaiheessa piti miettiä ja pähkäillä miten edetään. Oli juhlavaa päästä sisustusvaiheeseen!

Teimme munintakopin laatikosta, joka löytyi samaisesta edellisten asukkaiden jättämästä lautapinosta. Toiselle puolelle koppia teimme ohuesta koivunrungosta orret. Pohjalle levitimme kuivaa heinää ja laitoimme juoma- ja rehuautomaatin roikkumaan katosta. Odotamme jännityksellä, miten kanat tulevat viihtymään kopissaan!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kanala, Piha

Paidasta essuksi

Olen jo kauan suunnitellut tekeväni mieheni käyttämättömäksi jääneestä pellavapuuvillapaidasta itselleni keittiöessun. Vappulomalla sain kipinän ja essu valmistui kädenkäänteessä. Voi, kuinka ihanaa olikaan ommella pitkästä aikaa! 

Siirsin paidan rintataskut alemmaksi ja jätin vain taskujen läpät alkuperäisille paikoilleen. Tein myös pienet rintalaskokset ettei essun reunat ”lerpata”. Pitsilaatikkoakin raaskin raottaa, halusin tähän essuun hempeän naisellista ilmettä pitseillä ja röyhelöillä. Viehättävintä on kuitenkin tuo paidan kaulus, kuinka ovelasti sen saa säilytettyä essussa.

Omasta päästä en suinkaan tätä tehnyt, hyvät ohjeet löytyvät täältä. Olen kerran aikaisemminkin tehnyt vastaavanlaisen essun ja tämä toinen syntyi jo huomattavasti vaivattomammin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ompelu, Vanhan tuunausta

Curry-vuohenjuustobroileri

Mieheni tekee aivan taivaallista ruokaa. Haluan jakaa teillekin koko perheen suosikin curry-vuohenjuustobroilerin ohjeen, saimme nauttia tätä herkkua tänään. Ohje on aika ylimalkainen, koska kokkini maustaa ruokia näppituntumalta ja fiiliksen mukaan. Kannattanee kokeilla mikä on sopiva määrä omaan makuun, meillä mausteita laitetan tähän ruokaan todella paljon ja tuoksu keittiössä on huumaava.

Minun osa-aluettani on uunijuurekset ja mies hoitelee lihapuolen. Teen juuressekoituksen aina vähän sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Tänään meillä oli perunaa, porkkanaa, lanttua ja punajuurta. Myös palsternakka ja sipuli sopivat hyvin joukkoon. Kuorin ja pilkoin juurekset lohkoiksi, lisäsin lorauksen öljyä ja yrttimaustesekoitusta. Käyttämäni maustesekoitus on ranskasta tuliaisiksi saatua pastamaustesekoitusta, mutta sopii tähän ihan täydellisesti! Sitten kaikki leivinpaperin päälle uunipellille ja paistumaan 200 asteessa n. 1/2 tuntia. Paistoaika riippuu toki paljon siitä, minkä kokoisiksi juurekset pilkkoo.

Mieheni ruskistaa broilerinfileen ensin pannussa, laittaa sitten ruskistetulle pinnalle suolaa, mustapippuria, garam masalaa ja paljon currya. 

Ruskistamisen jälkeen fileet laitetaan uunivuokaan, sekaan kaadetaan myös paistoliemi (kannattaa huuhdella pannu, jotta kaikki ihanat mausteet tulevat mukaan). Vuokaan lisätään kanafondueta, valkosipulia, n. 1 dl kermaa ja vuohenjuustoa siivuina. Nestettä saa olla sen verran, että broilerit juuri ja juuri peittyvät. Jos ruokaan haluaa lisätä raikasta makua, kannattaa lisätä vielä persikkaa, nektariinia tai mangoa paloiteltuna. Tätäkin paistetaan uunissa n. 1/2 tuntia 200 asteessa. Meillä nämä valmistuvat yhtäaikaa kiertoilmauunissa.

Mieheni painottaa, että erittäin tärkeä osa ruuan onnistumisessa on sillä, että kokille tarjoillaan kaiken touhun lomassa lasillinen ruuanvalmistusviiniä, sekä sillä, että ruuanvalmistusmusiikkina raikaa Remua tai Hurriganesia. Olen samaa mieltä, ruuanlaitto käy lauantai-iltana viihteestä kun sen tekee hyvän musiikin ja viinilasillisen kera.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ruoka, Yleinen